Yleensä olen tykännyt käydä salilla eri aikoihin kuin suurinosa: aamulla, päivällä tai myöhään illalla. Tänäänkin mentiin tutulla linjalla eli päivällä salille. Yleensä olen saanut treenata parin ihmisen kanssa rauhassa, mutta tänään olikin jo ruuhkaa. Monta ihmistä, laitteille joutui jonottamaan ja treenijärjestystä miettimään uusiksi. Sama ilmiö joka tammikuu, yhtäkkiä tulee hirveä ruuhka, joka helmikuussa alkaa jo helpottamaan.
Mutta itse treeni - jalkapäivä. Nostelin painoja prässissä 10kg verran sekä reisi ja peppu-laitteissa 5kg verran. Hyvältä tuntui reenateessa, mutta nyt olo on aivan kuollu. Huomasi, että eilisen 10km lenkki koiran kanssa painoi vielä jaloissa. Yleensä olen tykännyt alkulämmittelyssä käyttää juoksumattoa, mikä näin selkävammaisena tarkoittaa käytänössä kävelyä ylämäkeen. Ensimmäistä kertaa kokeilin kuntopyörää, mihin ihastuin. Ongelmitta pystyi polkemaan lujempaa eikä edes rasittanu selkää. Hiki virtasi!
Muutenkin treenauksen myötä elämänasenteet on alkanut muuttumaan. Vihasin rahkaa ennen ylikaiken, hyi. Nykyisin ei ole kauppareissua etteikö rahkaa löytyisi ostoskorista. Olen säännöllisesti alkanut vierailemaan myös lisäainehyllyllä haaveilemassa protskupuddingista ja palkkarista. Myös paino on noussut aloitettuani salin, mutta sitä vähän odotinkin, sillä lihasmassa painaa.
Aloittaessani treenaamisen minulle sanottiin, että liikkuminen on tärkeää, mutta se täytyy tehdä kivun sallimissa rajoissa. Olen alusta alken miettinyt, että mitä helkattia tämä tarkoittaa? Ymmärrän kyllä sen, että jos joku asia sattuu, ei tehdä sitä. Mutta selkävammaisena kipua on keskimäärin koko ajan, eli pitäisikö kaiken tekeminen lopettaa? Ja entä, jos sali treeni tuntuu hyvältä, mutta jälkikäteen iskee kipu ja väsymys - onko silloin treenattu kivun ehdoilla?
Myös tutut lauseet "ei saa tehdä mitään, mikä ei tunnu hyvältä" ja "no pain, no gain" on aavistuksen ristiriidasta. Miten voi samaan aikaan sattua ja tuntua hyvältä? Kipua jonkin verran kokeneena voin kertoa, että se ei tunnu hyvältä vaikka miten vääntäisi.
Olen päätynytkin siihen, että treenaan omilla ehdoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti